New Peripeteia

Hallintotieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri Matti Muukkonen esittää Joensuun yliopistossa oikeustieteiden oppiaineryhmässä maanantaina 12.2.2007 tarkastettavassa hallinto-oikeuden alaan sijoittuvassa lisensiaatintutkimuksessaan �Ylioppilaskunta oikeusjärjestyksessä � yhteisö viranomaisen ja yhdistyksen välimaastossa� muutoksia ylioppilaskuntia koskevaan sääntelyyn. Hänen mukaansa ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on ristiriidassa 1990-luvun alussa perusoikeusuudistuksessa perustuslain 13.2 �:ään kirjatun ns. negatiivisen yhdistymisvapauden, eli oikeuden olla kuulumatta yhdistykseen, kanssa.

Säädettäessä voimassa olevaa yliopistolakia vuodelta 1997
perustuslakivaliokunta edellytti sivistyslakivaliokuntaa kirjaamaan lakiin ylioppilaskunnan julkiset tehtävät. Myöhemmin perustuslakivaliokunta on ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistyksiä käsitellessään kahdesti
todennut, ettei ylioppilaskuntien tarkoitusmääritelmä täytä perusoikeuksien yleisiä rajoitusperusteita, jotta automaatio- ja pakkojäsenyydestä johtuva negatiivisen yhdistymisvapauden rajoitus olisi mahdollista säilyttää.

Toisen ongelmakokonaisuuden kysymyksessä muodostaa Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aikanaan
1970-luvulla todennut, etteivät ylioppilaskunnat kuuluneet
yhdistymisvapauden piiriin. Sen sijaan 1990-luvun lopulla
ihmisoikeustuomioistuin on vastustanut vastaavantyyppisten aatteellisten julkisoikeudellisten yhdistysten pakkojäsenyyttä. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on todennut, etteivät kansallisvaltiot saa määritellä itse tiettyjä yhteisöjä ihmisoikeusvelvoitteidensa ulkopuolelle. Yhdessä perusoikeussäännöksen kanssa ne aiheuttavat riittämättömät
perusteet negatiivisen yhdistymisvapauden rajoitukselle.

Automaatio- ja pakkojäsenyyden lisäksi Muukkonen pyrkii tutkimuksessaan selvittämään ylioppilaskunnan toimintarajoja erityisen tulkintakolmion avulla. Keskeisenä ajatuksena on pakkojäsenyyden rajoittava rooli ylioppilaskunnan toimintaan ja siten pidättäytyminen ylioppilaskunnan jäsenistön mielipiteiden loukkaamisesta sekä tarpeettomasta puuttumisesta jäsenten omistusoikeuteen jäsenmaksun muodossa. Nämä perus- ja
ihmisoikeuksista aiheutuvat pakolliset rajoitukset tutkija näkee
ongelmallisina ja toteaakin automaatio- ja pakkojäsenyyden purkamisen jopa voivan kääntyä positiiviseksi voimavaraksi.

Tulevaisuuden suunnat tutkija jättää vielä toistaiseksi auki. Niihin on kuitenkin tarkoitus palata vielä tämän vuoden aikana. �Uskoakseni uusi eduskunta joutuu ottamaan kantaa myös ylioppilaskunnan asemaan käsitellessään Jääskisen-Rantasen raportin myötä. Tuossa uudistuksessa opiskelijoiden kannalta hyvin toimivat palvelut kuten YTHS-järjestelmä on
syytä säilyttää, tosin perus- ja ihmisoikeuskysymykset huomioiden. Näin ollen pohdintaa myös tällä saralla tarvitaan�, Muukkonen pohtii.

Lähde: Joensuun yliopiston lehdistötiedote. Ex-opiskelijajärjestöaktiivi Muukkonen toimii julkisoikeuden yliassistenttina Joensuun yliopistossa.

Toveri Muukkonen, tittelin mukaan pojasta on tullut oikein yliassistentti, puhuu ylioppilaskunnan suhteesta Alma Materiin noin niinkuin oikeudellisessa mielessä. Sivuaapa siinä hieman pakko- ja automaatiojäsenyyskeskusteluakin: www.uta.fi/jarjestot/hts/htpaivat06/pdf/Paperi_Muukkonen.pdf

Vaikuttaa kovasti siltä, että tuo väitöstutkimusprojekti on valmistumaan päin. Hetken kuluttua voimme siis siirtää erään Merikosken klassikon historiaan. Jo on aikakin.

Valtioneuvosto esitti torstaina, että perusopetuslakiin lisättäisiin säännös oppilakunnasta. Säännös koskisi kaikkia perusopetuslaissa tarkoitettuja opetuksen järjestäjiä ja perusopetuslain tarkoittamassa opetuksessa olevia oppilaita. Säännöksellä korostettaisiin oppilaiden osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien merkitystä ja oppilaskuntien toimintaa yhtenäistämistä.

Säännöksessä ei velvoitettaisi opetuksen järjestäjää oppilaskuntatoiminnan järjestämiseen. Opetuksen järjestäjä päättäisi oppilaskunnan organisoimisesta kuten siitä, onko oppilaskunta yhteinen yhden tai useamman muun koulun tai toimintayksikön kanssa. Opetuksen järjestäjän päätettävänä olisi myös oppilaskunnan toiminnan toteuttaminen oppilaiden ikäkauden ja edellytysten sekä paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Opetuksen järjestäjä päättäisi myös oppilaskuntatoiminnan ohjaamisesta ja tukemisesta.

Peruskouluihin tulee siis takaisin oppilaskunta, joka sieltä koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä 1999 de jure poistettiin. De fakto oppilaskunnat jäivät. Ehdotettu oppilaskuntatoimintamalli luo oppilaskunnat, joilla ei ole käytännössä mitään muodollista valtaa.

Opiskelijayhteisöjen oikeudellinen asema järjestetään Suomessa hupsulla tavalla. Ammattikorkeissa painiskellaan edustavuuden kanssa. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa painiskellaan oikeushenkilöllisyyden kanssa. Ylioppilaskuntien pakollinen jäsenmaksu tuntuu vaikeasti selitettävissä olevalta reliikiltä. Oi voi. Voi voi. Nollalainsäädäntöä, joka kiillottaa kilpeä, mutta käytännössä ei kuitenkaan paranna maailmaa – näin minä luonnehtisin tätä peruskouluihin oppilaskuntien de jure takaisinottoa.