New Peripeteia

Suomesta on tulossa vanhusrikas kansakunta. Näin se on. Tuo kehitys näkyy kouluverkossa. Helsingin konsulttiselvityksestä keskusteltiin taannoin. Rovaniemen keskustelut ovat kuuluneet tänne etelään lähinnä pienenä pihinänä. Turussa peruskouluverkko uudistettiin. Nyt on lukioverkon vuoro. Turussa tehty linjapaperi on yhtälailla asiaa kuin Helsinginkonsulttiselvitys. Molempia lukiessa nyökyttelee ja puistelee päätään samaan aikaan. Noin se on ajattelee ja lisää päälle mielessään valitettavasti.

Kuusi vuotta sitten me lukiolaisten etujärjestössä paasasimme… yli 600 hengen yksikkö on liian suuri. Meille nyökkäiltiin hyväksyvästi. Nyt esimerkiksi Turun linjapaperissa kerrotaan alle 600 hengen lukioyksikön olevan liian pieni – valinnaisuus ei toteudu. Lukion oppimäärä ei ole tässä mihinkään muuttunut. Ajattelutapa ja lukiolaisten valinnat ovat – vai ovatko. Suomessa mennään kouluissa kovaa vauhtia kohti suuria yksiköitä. Yhteisöllisyys puhe on kaikonnut koulutuspolitiikasta. Sinne tänne lähiöihin ripotelluista lähilukiosta on suurten kuntien lukioverkko tulossa kohti suuria keskustayksiköitä. Keskisuurissa kaupungeissa siirtymä parista lukiosta yhteen on jo pääsääntöisesti tapahtunut. Esimerkiksi käyvät vaikkapa Salo ja Forssa. Nyt on suurten kuntien vuoro.

Noin puolet Suomen lukioista aikoinani kiertäneenä näppituntumani on, että nyt ovat menossa ne innovatiivisimmat. Huiput eivät mene. Hörhöjen talot menevät. Valitettavasti. Se on ajan henki. Laskennallisesti.

Tutustukaa Turun kouluverkko selvitykseen. Se on hyvä paperi – valitettavasti. Tämä vuodatus on pikemminkin linkki. Minulla ei oikeastaan ole oikeaa sanottavaa. Olen sanaton. Edunvalvojat puhukoot. Tai olkoot vaiti.

Kahdeksan on mystinen arvosana peruskouluissa ja lukioissa. Siinä on jakolinja. Peruskouluajattelun mukaan yli kahdeksan oppilaiden luonnollinen paikka on lukio ja alle kahdeksan oppilaiden olisi syytä harkita ammatillista koulutusta. Sama virsi on seuraavassakin nivelvaiheessa. Olen ollut kuulemassa korkeakoulujen vieraiden kielten, matematiikan kuin äidinkielen opettajien itkuvirsiä. Korkeakouluihin valuu alle kahdeksan oppilaita. Tällä kertaa itkuvirren lauloi Hämeen AMK:n vieraiden kielten yliopettaja Taina Juurakko-Paavola: “Korkeakoulujen tavoitetaso edellyttää arvosanaa kahdeksan vastaavia taitoja [lukiossa]. Se jää yhä useammalta saavuttamatta”.

Jos tavoitteena on, että lähes koko lukiolaisikäluokka siirtyy lukion jälkeen korkea-asteella on Juurakko-Paavolan lausahdus käsitettävä kai niin, että a) lukiosta ei saisi päästää läpi alle kahdeksan oppilaita tai b) lukioon ei tulisi ottaa alle kahdeksan lähtötasolla olevia oppilaita. Tai sitten osa (alle kahdeksan oppilaat) olisi laitettava lukion jälkeen muualle kuin korkeakouluihin… minne? No toki ammattikouluihin, noihin alle kahdeksan oppilaan varastoihin.

Just just. En aina tiedä kummat ovat ärsyttävämpiä kielten opettajat vai matematiikan opettajat. Samaa virttä ne veisaavat realiteetit – koulutusjärjestelmän syöttörakenteen – unohtaen. Aika velikultia.

Mielessäni on sananlasku. Siinä sahataan oksaa ja istutaan puussa. Sellaista on ollut suomalaisen lukiopuolueen koulutuspolitiikka viime vuodet. Suomessa on liikaa toisen asteen yksiköitä kappalemäärissä laskien – varsinkin suurissa keskuksissa. Pienissä keskuksissa usein se yksikin yksikkö on liikaa oleva yksikkö – noin niinkusta kunnallistaloudellisesti laskeskellen. Suomalainen lukiopuolue torppasi viime vuosikymmen taitteessa nuorisokoulun. Edellinen sukupolvi torppasi vuoden 1971 koulutuskomitean esittämän yhtenäisen toisen asteen. Toisen asteen duaalimallilla on hinta. Se näkyy mm. lukiolaisten liiton nettisivujen uutisseurannassa. Lukioita lakkautellaan siellä täällä. Turussa Pernon lukion lakkauttaminen ei riitä. Toveri Alapaattikosken työryhmän mielestä puolet on poistettava. Se hinta on duaalimallista maksettava. Turussa ja monessa muussa kunnassa. Sen hinnan mukana meni Pernon lukion teknologia ja teollisuuslinja … sen hinnan mukana mennee Turussa varmasti muutama erikoislukio ja muutama oma profiilinen yksikkö. Sen hinnan mukana on mennyt lukioita Jyväskylän naapurikunnista. Sen hinnan mukana homogenisoituu parhaillaan Rovaniemen lukiokenttä.

Duaalimalli homogenisoi yksiköitä. Sen näkee niin korkea-asteella kuin toisella asteellakin. Osaltaan homogenisaatio liittyy toki myös taloudelliseen ohjausjärjestelmään. Homogenisaatioon liittyy myös tiettyjen eliittiyksiköiden synty. Massan ja eliitin koulut eroavat toisistaan. Tero Järvisen muutaman vuoden takainen koulutussosiologinen tutkimus erikoislukioiden opiskelija-aineksesta ja opintopoluista on silmiä avaava. Koulutusverkkopäätökset ympäri Suomea lisännevät tuolloin havaittua polarisaatiota lisäämällä ns. liikkuvien opiskelijoiden määrää – se on hypoteesini.

Korkea-asteen puoleen on myös vesurilla töitä ja vesuri käytössäkin. Minusta näyttää siltä, että ainakin joillakin aloille Helsingin yliopisto erkanee muusta korkeakoulukentästä, jolla yliopistot ja ammattikorkeakoulut alkavat muistuttaa entistä enemmän toisiaan. Minun kokemukseni mukaan sillä on suomessa tänäkin päivänä väliä mistä korkeakoulusta sinulla on paperit kädessä. Korkeakoulun logon statusarvo vaikuttaa olevan kasvussa – ja nyt en tarkoita sitä mitä amk:ien vetovoimatutkimuksilla mitataaan.

Minusta duaalimalli tulisi purkaa aloittaen toiselta asteelta. Minusta vuoden 1971 koulutuskomitea oli periaatteellisesti yhdistäessään oppilaitosmuodot ja ulottaessaan oppivelvollisuutta toisen asteen puolelle oikeassa. Minusta Suomeen tulisi säätää ammattioppivelvollisuus – siis oikeasti eikä silleen kuin se nyt on yritetty pakkohaun kautta keittiön ovesta sisään ujuttaa. Minusta korkea-asteella olisi oppilaitoskenttää organisoitava uusiksi. Lääketiede, hoitotieteet ja amk-puolen �terveydenhoitoalat olisi järkevää niputtaa yhteen – opetusta yhdistämällä ja hallintoa yhdistämällä saavutettaisiin varmasti kustannussäästöjä ja muuta hubaa. Ihan vaan esimerkiksi. Lastentarhanopettajat, luokanopettajat ja yhteisöpedagogit samaan myllyyn nekin. Tidekunta, laitos ja koulutusohjelma rajat on monin paikoin jyrkkiä. Niillekin pitäisi poikki-, moni- ja transtieteellisyyden nimissä tehdä jotakin. Minä ottaisin ylioppilastutkinnon poistamisen uudestaan mietinnän alle siinä duaalimalliin siirtymisen yhteydessä. Niin ja amk-insinöörit ja dippainssit samaan veneeseen & oppilaitokseen. Sama juttu myös kaupallisella puolella tradenomit & ekonomit samaan putkeen. Insinöörikoulutus ja kaupallinen koulutus ovat oivia esimerkkejä aloista, joissa voitaisiin siirtyä kahdesta putkesta yhteen antamalla laajemmalle joukolle 1. syklin koulutustehtävä ja suppeammelle 2. ja 3. syklin koulutustehtävä. Taidealoilla selvitysmies Virtasella oli hyvä pointti jakaa osa yksiköistä (pitkälti nykyinen amk-kenttä hieman supistettuna) antamaan vain 1. syklin koulutusta ja osa (nykyinen yliopistokenttä) vastaamaan vain 2. ja 3. syklin koulutuksesta. Sitä sietää fiilistellä.

Lukiopuolue minkä oletkaan mennyt tekemään! Lukiopuolue miksi oletkaan estänyt vuosia toisen asteen koulutuksen kehittämisen? Sinä suuriin ikäluokkiin kuuluva lukiopuoluelain (vanhemmaksikin kutsuttu) miksi ylioppilastutkinto on sinulle edelleen niin kova juttu – ei se ole enää meille sosiaalinen hissi kuten se oli teille kun agraariyhteiskunnasta ulos pyristelitte.

Teksti on puhdasta tajunnanvirtaa – enemmän tunnetta ja vähemmän järkeä. Koulutuspoliittiikkaa on tehtävä enemmän sydämellä. Koulutuspolitiikka on tahtotiloja.

Jari-Pekka Jyrkänne (sd., SAK:n koulutuspoliittinen sihteeri) on sanonut:

�…70-luvulla käynnistynyt keskiasteen koulu-uudistus alkuvaiheessa tähtäsi siihen, että silloinen keskiaste, nykyinen toinen aste, olisi ollut ydinsisällöiltään yhtenäinen ja sisäisesti jakautunut sitten eri linjoihin. Mutta meillä on aina ollut helkkarin vahvana tämä lukiopuolue ja se on niin vahva, että he vielä syleilevät sen lukionsa kuoliaaksi sillä, että se halutaan pitää erillisenä…�

Olemmeko syleilemässä lukiomme kuoliaaksi?