New Peripeteia

Yhdeksän vuotta sitten näihin aikoihin olin kohottamalla kättäni väärässä paikassa päätynyt lukiolaisten liiton liittokokouksen periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajaksi. Väänsimme koulutuksen tarjoaman sivistysevästyksen arvoneutraaliudesta pilkunpaikkaa. Sen jälkeen valmistelin liiton tavoiteohjelman kahdesti ja istuin liittokokouksen tavoiteohjelmatyöryhmässä kolmesti. Tuon jälkeen olen ollut vääntämässä ties minkälaisia tavoite- ja periaateohjelmalärpäkkeitä ja puolustamassa aatoksia suuremmissa ja pienemmissä saleissa. Jokunen vuosikokouskin tuli nuijittua. Haksahdin hetkeksi ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntatoimintaan ja toiseksi, pidemmäksi hetkeksi, eurooppa-aatteen parissa puuhastelemaan. Eräs kehitysyhteistyöjärjestökin tuli koluttua aikalailla nurkkiaan myöden. Silti järjestöelimeni henkinen koti on lukiolaisten liiton Varsinais-Suomen piirissä, Oriniemessä vietetyissä viikonlopuissa ja Kellariravintolan kabineteissa. Voi näitä marraskuisia viikonloppuja, joina en ole ehdolla minnekään.

Viime viikolla kävin eduskunnassa. Meillä oli muuan kokoontuminen, mutta se ei ole lainkaan olennaista. Olennaista on se, että samaan aikaan toisaalla siinä talossa Varusmieliitto syyskokousti. Me + ne toi vahvasti mieleen ajatuksen siitä, että siinä ne on taas vanhat kähmyt koolla. Nyt kähmyistä on tullut vain maistereita (tai ainakin melkein), vanhempia, puolisoita. Kunniallisissa töissä meistä ei ole moni. Ei tullut meistä, jotka pöntöissä ravasimme, muurareita, maalareita… meistä tuli veronmaksajien elättejä. Ehkä se ei meille lainkaan huono asia. Kunnialliseen työhän ei meistä monesta ole, niin ajattelin jo aikanaan.

Yhdeksän vuotta sittten näihin aikoihin olin täysillä mukana järjestöelämässä. Yli puolet tästä kuluneesta yhdeksästä vuodesta olen saanut palkkani järjestöiltä. Vuosi sitten lopetin. Koettakaa siis kestää nämä vuodatukset. Ensi vuonna on varmasti helpompaa.

Korkea-asteen duaalimallin molemmilla puolilla on valittu uusi johto vanhan jo riippuneen lihan korvikkeeksi. Kaikenmaailman vipeltäjien joukossa on ainakin kaksi omakohtaisesti loistavaksi havaitsemaani. Onnea Nadjalle ja Mikolle. Pääsette asumaan saman katon alle, vaikka eri liittoihin kuuluttekin. No mutta eihän tämä duaalimalli ole enää niin vakava juttu. Vuosi valtakunnallisen koulutuspolitiikan parissa on varmasti antoisa. Jos jäätte toiseksi niin lupaan lykkiä pakkohoitoon.

Minä en tunge enää papruja salkkuun nahkaiseen. Haikeaa. Tähän aikaan marraskuusta on niin haikeaa. Kaadan lasin sherryä ja muistelen. Päässäni soi Käräjätoimikunnan laulut. Pelottavaa.

Lumi on satanut maahan. Kaunista. Onko jo talvi? Toivottavasti. Loppuviikon säätila lupaa ennusteissa olla pakkasella. Ei liikaa – juuri sopivasti.

Niin joo ja jos tätä lukee jokin kansa (hätätilassa myös uskontokunta käy) niin sellainen järjestön puheenjohtajuudesta luopuva tyttö etsii itselleen johdettavaa – kansaa tai tosiaan paremmanpuutteessa ehkä myös uskontokuntaa. Suosittelin eilen laittamaan ilmoituksen Siwan ilmoitustaululle.