New Peripeteia

…oli vaan pakko kirjoittaa tuo sana otsikkoon … tulee heti niin tendikäs olo … vaikuttaa siltä, että on heittänyt sisältötuotannon kuplansa kera romukoppaan … innovaatio … maistelkaamme sanaa… pehmeä alku… pyöristyy toisella tavulla ja purskahtaa lopulta henkäyksenä ulos… kaunis sana…

Kauppa- ja teollisuusministeriön luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia on julkaistu.

Suomesta on tulossa vanhusrikas kansakunta. Näin se on. Tuo kehitys näkyy kouluverkossa. Helsingin konsulttiselvityksestä keskusteltiin taannoin. Rovaniemen keskustelut ovat kuuluneet tänne etelään lähinnä pienenä pihinänä. Turussa peruskouluverkko uudistettiin. Nyt on lukioverkon vuoro. Turussa tehty linjapaperi on yhtälailla asiaa kuin Helsinginkonsulttiselvitys. Molempia lukiessa nyökyttelee ja puistelee päätään samaan aikaan. Noin se on ajattelee ja lisää päälle mielessään valitettavasti.

Kuusi vuotta sitten me lukiolaisten etujärjestössä paasasimme… yli 600 hengen yksikkö on liian suuri. Meille nyökkäiltiin hyväksyvästi. Nyt esimerkiksi Turun linjapaperissa kerrotaan alle 600 hengen lukioyksikön olevan liian pieni – valinnaisuus ei toteudu. Lukion oppimäärä ei ole tässä mihinkään muuttunut. Ajattelutapa ja lukiolaisten valinnat ovat – vai ovatko. Suomessa mennään kouluissa kovaa vauhtia kohti suuria yksiköitä. Yhteisöllisyys puhe on kaikonnut koulutuspolitiikasta. Sinne tänne lähiöihin ripotelluista lähilukiosta on suurten kuntien lukioverkko tulossa kohti suuria keskustayksiköitä. Keskisuurissa kaupungeissa siirtymä parista lukiosta yhteen on jo pääsääntöisesti tapahtunut. Esimerkiksi käyvät vaikkapa Salo ja Forssa. Nyt on suurten kuntien vuoro.

Noin puolet Suomen lukioista aikoinani kiertäneenä näppituntumani on, että nyt ovat menossa ne innovatiivisimmat. Huiput eivät mene. Hörhöjen talot menevät. Valitettavasti. Se on ajan henki. Laskennallisesti.

Tutustukaa Turun kouluverkko selvitykseen. Se on hyvä paperi – valitettavasti. Tämä vuodatus on pikemminkin linkki. Minulla ei oikeastaan ole oikeaa sanottavaa. Olen sanaton. Edunvalvojat puhukoot. Tai olkoot vaiti.

…sen mukaan, jos olisin julkkis olisin Paavo Arhinmäki.

http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/henkkoht/julkkiskone/

… Tsernobylin nelosreaktorin sarkofagi säilyy radioaktiivisena ainakin 100 000 vuotta… sanotaan, että ihminen voi alkaa uudelleen asuttamaan aluetta siinä 600 vuoden päästä (+/- 300 vuoden virhemarginaalilla)… nämä asiat eivät liity mitenkään toisiinsa… valitettavasti.

Vuosi 1686 oli Suomessa katovuosi. Eräät kastovat vuoden hetkeksi, jolloin “Suuret kuolonvuodet” alkoivat. 300 vuotta sen jälkeen tapahtui Tsernobylissa kaksi räjähdystä. 300 vuotta on pitkä aika. 600 vuotta on vielä pidempi. Ranskan kuningas Kaarle VI Hullu syntyi 1368.

…onkohan hänellä vaatteita? Maassa on uusi Kekkonen, vaikkei olekaan kalju ja hiihtämisen sijaan rullaluistelee. Ensimmäistä maahanmuuttaja kansanedustajaa ei saatu sittenkään. Ja eduskunnan keski-ikä on jälleen piirun verran enemmän eläkkeensaajien puolella. Vaalivalvojaisten asiakysymyksetkin olivat tv:ssä eläkeläiset ja vanhukset. Jääkäämme odottamaan, mitä siitä seuraa kun kansa on vastannut kokoomus. On muutoksen aika (vol 1 & 2). On totuuden aika. Ahneen sukupolven kyseenalaistamisesta ei tällä kertaa pisteitä jaettu. Voi Oskua. Pitäisihän se tietää, että vaaleissa Karvinen voittaa aina Oskun.

Valtion paperinpyöritys tehtaissa on intouduttu aivan uuteen asiakirjatyyppiin – keskustelumuistioon. Se on kerrassaan mielenkiintoinen. Yleensä paperista ei ilmene noin niinkuin viraston nimeä tarkemmin kuka sen on laatinut. Liioin ei ole kerrottu mihin keskusteluun sillä oikein halutaan osallistua. Eikä siitä oikeastaan ilmene edes kuka on sitoutunut ja millä tasolla sen sisältöön. Kerrassaan oivallinen paperi. Lopetettakoot komiteanmietinnöt, työryhmämuistiot, selvitysmiesten paperit ja sen sellaiset. Siirtykäämme pelkästään keskustelumuistioiden aikakauteen. Maailma on vain yks diskurssi – eiköstä juu.

Bulevardin päässä on talo. Siinä talossa asuu hallintovirkamiehiä. Henkisesti siinä talossa asuu insinöörin kouluttajia. Nuo insinöörin kouluttajat (oikeasti valtaosin talosta muutaman korttelin etäämmälle sijoitetut) älähtelevät säännöllisin väliajoin ammattikorkeakoulupoliittisiin urahteluihin. Nyt hampaissa oli Metropolia (tai Megalopololiahan se oikeasti on)… tuhoaa monialaisuudellaan sen vähän, mitä aiempi monialaisuus ei ole tuhonnut. Olivat päässeet ääneen jälleen Helsingin Sanomissa, vaikka sen MOT:n lähetyksen jälkeen luulin, että hallintovirkamiehet olisivat insinöörinkouluttajat jo joukolla lobotoineet vaarattomiksi. No onneksi jokin asia ei muutu. Elämässä on oltava pysyvyyttä.

Mainittakoot, että eräät insinöörin kouluttajat aikoinaan vastustivat insinöörinkoulutuslaitoksen sijoittamista Bulevardin päästä ajanmukaisiin uudistiloihin itäisempiin kaupunginosiin sen johdosta, että sinne itäisempiin kaupunginosiin on Espoosta kotoa niin pitkä matka. Et silleen. Juu. Olipas taas juttu. On se kumma, että nuo uutisotsikoissa kaikkea vastustavat “opettajat” ja “opiskelijat” ovat kummankin ryhmän pieni vähemmistö – eivät edes legitiimejä puhetorvia kukaan. Ei siis etteikö jokainen saisi puhua, mutta silti…

Kirjoitin aiemmin hallinto-oikeuden ratkaisusta, joka koski yo-kokelaan kaikkien kokeiden hylkäämistä sen johdosta, että kokelas oli poistunut yhdestä kokeesta vajaan tunnin aiemmin kuin olisi saanut. Nyt asiasta on sitten saatu KHO:n tuomio, joka on aivan päinvastainen HO:n tuomion kanssa. Hovioikeus sanoi hylkäämisen olevan yleisen oikeustajun vastaista. KHO oli eri mieltä. Mielenkiintoista on myös se, että (lähinnä eräistä hallintoprosessioikeudellisista seikoista johtuen) valittajana HO:n päätökseen on toiminut ylioppilastutkintolautakunta. KHO:n argumentaatio pohjautuu sille, että kokelas on menettelyllään estänyt myöhästyneiden kokelaiden sisäänoton 2 tuntia ja 15 minuuttia koetilaisuuden alkamisen jälkeen, kun YTL:n ohjeiden mukaan myöhästyneitä kokelaita voidaan ottaa sisään 3 tuntia. Hieman sulattelua vaativan ratkaisun voi lukea KHO:n ratkaisutietokannasta.