Koulun sisäilma ja oikeus perusopetukseen
Kuopion hallinto-oikeus (taltio 06/0042/2, vailla lainvoimaa) on helmikuun alussa antanut mielenkiintoisen koulutusoikeudellisen ratkaisun. Tapauksessa vaikeahoitoista astmaa varhaislapsuudesta saakka sairastanut peruskoululainen oli käydessään X:n kunnan Y:n koulua oireillut voimakkaasti syksyn 2005 aikana, erityisen rajusti marraskuun alkupuolella. Sairausjaksosta on A:n huoltajalle aiheutunut sairaala-, poliklinikka- ja lääkekuluina yhteensä 275 euroa. Huoltaja on vaatinut, että X:n kaupunki perusopetuksen järjestäjänä velvoitetaan korvaamaan nuo kulut. Oppilas oli marraskuun puolivälissä siirretty kotiopetukseen, koska koulun sisäilman laatua ei voitu parantaa sellaiseksi, että oppilas pystyisi koulussa normaalisti opiskelemaan.
Hallinto-oikeus tutki asian julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevana hallintoriitana. Tuomioistuin totesi, ettei asiassa ole väitettykään kunnan rikkoneen kansanterveyslain mukaisen kouluterveydenhuollon järjestämistä. Näin tutkittavaksi tuli kysymys siitä, onko kunta laiminlyönyt perusopetuslain 29 �:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa huolehtia siitä, että opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja siitä, onko X:n kaupungilla velvollisuutta suorittaa korvausta A:lle syntyneistä sairaala- ja lääkekuluista.
Tuomioistuin hylkäsi äänestysratkaisussa (2-1) huoltajan hakemuksen. Tuomioistuimen enemmistö perusteli kantaansa sillä, että kunnan ei voi katsoa loukanneen oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön, koska se siirsi oppilaan kotiopetukseen. Perusopetuslain mukaan perusopetus voidaan järjestää osittain muuallakin kuin oppilaan omassa lähikoulussa, jos se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.
Vähemmistöön jäänyt jäsen hyväksyi hakemuksen lukuun ottamatta vaatimusta lääkärintodistuskustannusten korvaamisesta. Hänen mielestä koulun sisäilmasta johtuneiden astmaoireiden hoitaminen kuuluu perusopetuksen oppilaalle maksuttoman oppilashuollon piiriin. Perusopetuslain 31a �:n 1 momentin erityissäännöksen mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto.
Sovelletut lainkohdat: Perusopetuslaki 4.1�, 6.2�, 18.1�, 29.1�, 31a.1-2�, 34.2� ja Kansanterveyslaki 14.1�
koko tapaus: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2007/20073126
Hallinto-oikeuden ratkaisu, joka mennee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, on mielenkiintoinen. Hallinto-oikeuden enemmistö on katsonut, että tapauksessa on kysymys siitä, onko kunta täyttänyt velvollisuutensa turvata oppilaan oikeus turvalliseen oppimisympäristöön (perusopetuslaki 29.1�). Vähemmistöön jäänyt jäsen on katsonut, että tapauksessa on kysymys siitä, että onko kunnan korvattava kulut osana oppilaalle maksutonta oppilashuoltoa (perusopetuslaki 31a.1�). Enemmistön päättelyketju menee: oppilas on oireillut oppimisympäristössä -> oppilas on siirretty “turvalliseen oppimisympäristöön” (kotiin) -> oikeutta turvalliseen oppimisympäsristöön ei ole rikottu. Vähemmistöön jääneen päättelyketju menee: oppilas on oireillut oppimisympäristössä -> tästä on aiheutunut oppilaalle kuluja -> oppilaalla on oikeus maksuttomaan oppilashuoltoon -> oppilaan oireilun hoitaminen kuuluu oppilashuoltoon (syy-yhteys oppimisympäristöön) -> oppilaalla on oikeus korvaukseen siltä osin kuin oireilun hoitaminen kuuluu oppilashuoltoon. Nähdäkseni hallinto-oikeuden enemmistön näkökanta on kritiikille altis. Sillä seikalla, että oppilas on siiretty kotiopetukseen ei ole käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitystä. Oppilaan oireilu, josta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta tapauksessa on kyse, on aiheutunut oppilaitoksen sisäilmasta ennen oppilaan siirtämistä kotiopetukseen. Näin ollen kyse on siitä, onko oppilaan oireilun hoitaminen kuulunut maksuttoman oppilashuollon piiriin. Koska oppilaalla on perusopetuslain mukaan oikeus saada opetuksen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto, ja nyt puheena olevassa tapauksessa oppilaan oireilu esti oppilaan osallistumisen opetukseen ennen sitä kun oppilas siirrettiin kotiopetukseen, on oireilun hoitaminen kiistatta katsottava osaksi oppilaan oppilashuoltoa. Perusopetuslain mukaan oppilashuolto on oppilaalle maksuton. Näin ollen nähdäkseni oppilashuolto tulisi korvata hallinto-oikeuden jäsenen eriävässä mielipiteessä esittämällä tavalla.
Kokonaan toinen periaatteellinen kysymys, joka ei tässä tapauksessa ole edes oikeuskysmyksenä esillä, on se, missä määrin kunnan on ryhdyttävä esimerkiksi vaikeasti astmaattisen oppilaan kohdalla erityisiin järjestelyihin saattaakseen koulun sisäilman oppilaalle sopivaksi ja missä määrin kunta voi turvautua kotiopetuksen osoittamiseen ja näin välttyä mahdollisesti hyvinkin kalliilta erityisjärjestelyiltä. Tällöin punnittavaksi tulee se, missä määrin perusoikeutena turvattuun oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen sisältyy lähikouluperiaatteen mukaisesti oikeus saada opetusta lähikoulussa. Koska koulu on nähtävissä keskeisenä sosiaalisena yhteisönä, jolla on oma sosiaalinen funktionsa, on mielestäni kunnalla korostettu velvollisuus ryhtyä perusopetuslain mukaisiin erityisjärjestelyihin turvatakseen oppilaille oikeuden opetukseen. Vaikeita oikeudellis-moraalisia kysymyksiä tällä aihepiirillä ovat sellaiset, että onko esimerkiksi liikuntavammaisella oltava oikeus päästä esimerkiksi musiikkiluokalle eli pitääkö koulun jossa on musiikkiin painottunut luokka (ym.) olla esteetön vai riittääkö, että vähintään joku kunnan perusopetusta tarjoavista kouluista on esteetön. Minusta oikeuspoliittisesti paatostaen oikeuden perusopetukseen tulisi merkitä korostetusti oikeutta lähikouluun ja oikeuden itsensä kehittämiseen merkitä korostetusti oikeutta itsensä kehittämiseen haluamassaan foorumissa.Oikeus perusopetukseen on muutakin kuin oikeus saada opetusta. Tuolle muulle oikeudelle on annettava suurempi arvo.
