Tekstitaidon koe
Tänään on päivä, jolloin koin sen ihanan tunteen, kun jotain sellaista jota on ollut laittamassa jo iät ajat sitten alulle valmistuu. Tänään oli ensimmäistä kertaa ylioppilastutkinnon historiassa äidinkielen tekstitaidon koe. Muistan käyneeni periaatteellisia keskusteluja aiheesta ensimmäistä kertaa reippaat 8 vuotta sitten. Osallistuin aiheen tiimoilta käytyyn vääntöön seitsemisen vuotta sitten. Muistan Lasse Koskealan kuutisen vuotta sitten ilmestyneen tutkimuksen Lukutaitoa jäljittämässä, jossa tarkasteltiin ensimmäistä “testiversiota” tekstitaidon kokeesta. Nyt se on sitten korkattu.
Erityisen ilahtunut olen siitä, että tekstitaidon kokeeseen on pääsyt mukaan pilakuva ja sitä kautta kuvallisen kerronnan lukeminen. Aikoinaan erään päydän ympärillä väännettiin kättä tekstaidon kokeen kysymystyypeistä … heittoni “eikös sinne sopisi sarjakuvatkin” aiheutti lähinnä päänpudistusta ja pahoja katseita. Mutta siellä se nyt on!
Romaanikatkelmat sen sijaan hieman ontuvat. Minusta romaanikatkelmien ja muutoinkin katkelmien sijaan olisi aina parempi käyttää novellia. Toinen hienoista kritiikkiä kirvoittava seikka on lyriikan uupuminen. Minun mielestäni tekstitaitoon kuuluu olennaisena osana runonluku ja olisin suonut, että jonkinlaista runoanalyysiä oli abiturienteilta vaadittu (tai tarjottu, koska viidestä kolmeen piti valita).
Jäämme odottamaan vaikutelmia ja arvostelua. Perästä kuuluu! Kaikenkaikkiaan tuo tämänpäiväinen tekstitaidon koe vaikuttaa paljon oivallisemmalta, kun seitsemisen vuotta sitten asian tiimoilta lausuntoa kirjoittaessani ajattelin sen olevan.
Koulutuspolitiikan syklit on pitkät. Tämä viestijuoksu, jossa minäkään en juossut avausosuutta, on tulossa kohti maalia. Hetken kuluttua ylioppilastutkinnon kokonaisuudistus on valmis. Noin viisitoista vuotta siihen meni. Kohta setä voisi korkata sen kunniaksi kuohuviinipullon. Niin suuri ihme rakennekokeilun, reaalikokeen & äidinkielenkokeen uudistus on ollut – minä en aikoinaan uskonut (vaikka toivoinkin) kaikkien kolmen osan läpimenoon. Toivottavasti nykysukupolvien ilo on ylimmillään ja kyky sitoutua herra Lokin linjaan – nyt vakiinnutetaan ei uudisteta – säilyy. Suullisten kokeiden ym. parissa askartelu on seuraavan vuosikymmenen juttu.
