New Peripeteia

Saddam Hussein on hirtetty. Laittaa vihaksi. Helsingin Sanomien mukaan Yhdysvaltain presidentti George W. Bush luonnehti teloitusta tärkeäksi merkkipylvääksi Irakin matkalla demokratiaan. Minusta teloitukset eivät ole koskaan merkkipylväitä matkalla kohti demokratiaa. Ne ovat moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden irvikuvia. Ihmisarvo on jokaisella – jopa entisillä ja nykyisillä diktaattoreilla. Kaikkein kurjinta on se, ettei Saddamin oikeudenkäynti millään kulmalla katsellen täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä – entisten diktaattorien kohdalla olosuhteet ja edellytykset oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille ovat toki huonot. Vääryys on tapahtunut – Saddam on kuollut. Valitettavaa, kuurjaa ja paheksuttavaa. Minä en ymmärrä tätä kaksinaismoralistista maailmaa, joka samalla hengenvedolla tuomitsee eutanasian ja sallii kuolemantuomion.

Pieni piiri pyörii ympyrää… rallati raa… sellainen ajatus tuli, kun luin Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan valinneen hallituksensa puheenjohtajaksi Lauri Vaiston ja hallitukseensa Reetta Marttisen. Olipa kerran Arno Kotro eli nimimerkki Liisaleena. Hän kertoi tarinan Usva Amadeuksesta. Se tarina tuli taas mieleen. Joonas Turunen on valittu Eurooppanuorten puheenjohtajaksi. Itkeäkö vai nauraa, kun pieni piiri pyörii ympyrää… rallati raa… sekin uutinen toi mieleeni Usvan ja Amadeuksen. Minä en ole ehdolla minnekään, en ole edes vaihtanut puoluetta Keskustaan.

Kehotan kaikkia järjestöpuuhastelijoita etsimään tarinan Usvasta ja Amadeuksesta eli Usva Amadeuksesta käsiinsä tuon linkin kautta.

On ammattiagitaattoreita, jokapaikan aktivisteja & ammattirähinöitsijöitä. Osaa heistä tuuli kuljettaa järjestöstä toiseen. Varusmiesten, opiskelijoiden, federalistien, kehitysapu-uskovaisten ääni voi tulla samasta kurkusta. Ja on tullutkin. Osaa heistä tuuli kuljettaa mielenosoituksesta toiseen. Vastustetaan sitä minkä puolesta kulloinkin marssitaan ja kahdesta päällekkäisestä valitaan se, joka loppuu bileisiin.

Itkeäkö vai nauraa, kun katsoo kansalaisyhteiskuntaa… ja repeää nauramaan… eli siis nauraa. Kansalaisyhteiskunnan lajityyppi on komedia. Kansalaisyhteiskunta on sosiaalinen ilmiö. Kansalaisjärjestöt ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen foorumeja.

Onnittelen valittuja. Osanottoni valitsijoille. Kansalaisyhteiskunnan kerma on ohut, oli kyse sitten aktivisteista tai valkokaulusherroista. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan suuret ongelmat ovat tahtotilojen muodostamisessa ja agitaattorien substanssiosaamisessa. Minun nähdäkseni nuo kulkevat käsikädessä. Liian usein valitaan Usvan ja Amadeuksen väliltä.

En halua kuulostaa katkeralta. Olen kuitenkin hieman sitä. En halua kuulostaa pettyneeltä. Olen kuitenkin hieman sitä. Minä uskon hyvinvointiyhteiskuntaan, uskon kansalaisyhteiskuntaan, uskon vapaaehtoistyöhön, uskon ihmisten hyvään tahtoon. Tänä vuonna henkilövaalien tuloksia lukiessa uskoni on alkanut murentua. Iteäkö vai nauraa, kun pieni piiri pyörii ympyrää… rallati raa.

Kuulin luonnehdin itsestäni. Olen kuulemma eräs kieroimmista, joita suomalaisen nuorisopolitiikan piireissä on viime vuosina tavattu. Jos näin on, minua hävettää.

Olen ollut kohta vuorokauden vanhempien tykönä. Täällä on kaikki kivat retropelit, jotka eivät olleet lainkaan retroa, kun ne hankin. Olen surffaillut netissä ja pelannut samalla Populousta ja Sim Cityä. Pelit pyörivät taustalla kiitos moniajokäyttöjärjestelmän – pitkälle on tultu C64:n kasettiaseman ajoista. Sim City pyörii itseasiassa taustalla parhaillaankin. Pelatessa olen jälleen sulkenut pois yhden ammattivaihtoehdon. En halua Jumalaksi. Hetkeksikin kun silmät ummistaa, laittaa maailman automaattiohjaukselle taustalle, niin johan on jotakin kamalaa tapahtumassa. Sen opin Sim Cityä pelatessa. Siksi en halua Jumalaksi. Voi kumpa maailma toimisikin automaattiohjauksella. Siinä ajatus, jolla voinee orientoitua huomiseen joulurauhaan.

Questa mattina mi son svegliata
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

Questa mattina mi son svegliata

Eo ho trovato l’invasor

O partigiano porta mi via
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

O partigiano porta mi via

Che mi sento di morir

E se io muoio da partigiano
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

E se io muoio da partigiano

Tu mi devi seppellir

Mi seppellirai lassu in montagna
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

Mi seppellirai lassu in montagna

Sotto l’ombra di un bel fior

Cosi le genti che passeranno
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

Cosi le genti che passeranno

Mi diranno che bel fior

E questo è il fiore del partigiano
O bella ciao, o bella ciao, o bella ciao ciao ciao

E questo è il fiore del partigiano

Morto per la libert�.

Hesarin sivuilla (www.hs.fi) on parisuhdekone, jonka mukaan sopisin parhaiten julkkiksista yhteen Elina Haavio-Mannilan tai Virpi Hämeen-Anttilan kanssa. Yhteesopivuus oli 80/100.

Tilannekuva työpäivältä muutaman vuoden takaa. Puheenjohtaja lukee. Pääsihteeri kommentoi.

tuossa kuva. Isin ja äipän peli pyöri lasten ympärillä. Niin joo ja meillä oli traktori! Peli oli tuommoinen.

…se peittyy kirjoihin. Pöydällä lepäävät:

• Unohtumattomimmat bushismit II
• Tuori: Kriittinen oikeuspositivismi
• Hölttä, Aarrevaara: Arviointi ja laatu korkeakouluissa
• Rosen & Pakkari: Sodan lait
• Greenwalt: Speech, Crime and the Uses of Language
• Alexy: Theory of Constitutional Rights
• Griffts: Copyright and free speech
• Arajärvi: Oikeus sivistykseen
• Arajärvi: Sivistykselliset oikeudet
• Miettinen: Tieteen vapaus
• Myllymäki: Finanssihallinto-oikeus
• Ervasti & Menicke: Oikeuden tuolla puolen
• Jackson & Tushnet: Comparative Constitutional Law
• Barendt: Frredom of Speech
• Viljanen: Perusoikeuksien rajoitusedellytykset
• Rensujeff: Taiteilijan asema
• Arpo: Taiteilija Suomessa
• Tätte: Laulud

Sellainen läjä tällä kertaa. Kovin yksipuolista on siis ollut lukemistoni. Lienee syytä pyhittää joulun välipäivät hyvälle hömpälle.

Mikä saa kaksi ihmistä rakastumaan toisiinsa?

“Saan päänsärkyä ajatellessani sellaista. Olen vielä lapsi. En tarvitse tämän kaltaisia ongelmia.” (Kerkko, 7)