New Peripeteia

siis tälläisen

Toveri Muukkonen, tittelin mukaan pojasta on tullut oikein yliassistentti, puhuu ylioppilaskunnan suhteesta Alma Materiin noin niinkuin oikeudellisessa mielessä. Sivuaapa siinä hieman pakko- ja automaatiojäsenyyskeskusteluakin: www.uta.fi/jarjestot/hts/htpaivat06/pdf/Paperi_Muukkonen.pdf

Vaikuttaa kovasti siltä, että tuo väitöstutkimusprojekti on valmistumaan päin. Hetken kuluttua voimme siis siirtää erään Merikosken klassikon historiaan. Jo on aikakin.

löysin itseni verkosta. Siinä istutaan Jukan ja Petran kanssa kuuntelemassa kun sukupolvemme punavihreä toivo Paavo-poika agitoi kansaa.

Toisaalta ei tuo Paavo-pojan kuuntelu kuitenkaan tarkoita, että minua vedettäisiin siihen suuntaan. Eihän?

Koulutuspolitiikkaa vaihteeksi! Seinäjoen amk ei läpäissyt KKA:n auditointia (l. laatu tai sen varmistus ei riittänyt). Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat hakea auditointiraportin KKA:n sivuilta (www.kka.fi). Seinäjoella palataan kahden vuoden päästä asialle. Mitä jos laatu ei silloinkaan riitä? Siitä keskustelua seuraavassa postauksessa -> http://iinas.vuodatus.net/blog/323373 .

Suomalaista laadunvarmistuskeskustelua vaivaa se, että prosessista on tullut sen tuloksia tärkeämpää. No sinänsä koko kehittävän arvioinnin jargon pohjautuu ajatukselle prosessin itseisarvoisuudesta (itseohjautuvuudesta). Istuin reippaat kaksi vuotta sitten työryhmässä, joka näperteli laadunvarmistuksen perusteiden parissa. Työryhmämuistion jälkeen professori Simola (UPJ-kriitikkonakin kunnostautunut) ripitti minua oikein nimeltä Kasvatus-lehden artikkelissa. Olin ollut myymässä pirulle pikkusormea. En vieläkään ole Simolan kanssa kaikesta samaa mieltä. Mitä enemmän tätä laatupuuhastelua vaan seuraan sitä useamman kohdan osalta hyväksyn sen paikkansapitävyyden, mistä Simola minua läksytti.

1. Oppilas harrastakoon jumalanpelkoa ja hyviä tapoja sekä vaarinottakoon oppilaitokselle säättyä järjestystä. Tämän suhteen erehdyttyänsä sekä millä tavoin tahansa rikottuaan siveyttä ja säädyllisyyttä vastaan, olkoon hän opettajainsa nuhteiden ja rankaisemisen alainen.

2. Oppilaan pitää osoittaman kunnioitusta ja välttämätöntä tottelevaisuutta opettajiansa kohtaan sekä kuuliaisuudella ja nöyryydellä vastaan ottaman heidän ohjeitansa, varoituksiansa ja rankaisemisiansa.

3. Oppilas kohdelkoon oppilastoveriansa rauhallisesti ja ystävällisesti; ja olkoon kaikellainen väkivaltainen tahi häpäisevä menettely oppilaiden kesken kielletty.

4. Siksi päiväksi, jona lukukausi alkaa, pitää oppilaan välttämättömästi saapua oppilaitokseen, jos ei hänellä ole laillista estettä.

5. Oppilaan pitää alati määrätylle kellon lyömälle tuleman opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatetettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottaman opetuksen alkamista, seuraaman sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itseänsä siihen valmisteleman.

6. Kaikkinainen turmeleminen tahi vahingonteko opetushuoneen sisustukseen tahi opetettaessa käytettyihin kaluihin on siihen syyllisen maksettava; mutta milloin ei syypäästä selvää saada, pitää vahinko viipymättä palkittaman varain kokoomisella niiltä luokan oppilailta, joiden yhdessä ollessa vahingonteko on tapahtunut.

7. Oppilas vaarinottakoon oppikartanon ulkopuolella kaikkea, mikä hyvään järjestykseen sekä siveään ja kunnolliseen käytökseen kuuluu, kuin myös huolellisesti hoitakoon asuntoansa ja omuuksiansa.

8. Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhumies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta.

9. Kenenkään oppilaan älköön olko lupa pitää vieraspitoja taikka oleskella kellareissa, ravintoloissa tahi sellaisissa julkisissa paikoissa.

10. Kaikki rahaa tahi rahan arvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja muut nuorisolle sopimattomat askaroitsemiset olkoot kovasti kielletyt.

Suomi on loppujen lopuksi aika tasa-arvoinen maa. En tarkoita sillä sitä, etteikö naisen euro ole toki kahdeksankymmentä senttiä. En edes sitä, että Suomi on niin tasa-arvoinen maa, että nykyään myös taiteilija naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä, kun ennen se oli euron. Lähinnä tarkoitan sitä, että kun katselee minnä vaan niin näkee naisia ja miehiä aikalailla tasa-arvoisessa suhteessa kunhan ei eksy yliopistolle, jossa näkee vain lähinnä naisia.

Tänään sen taas muistin missä suomalaisen yhteiskunnan lasikatto on. Se on kolmannella sektorilla, kansalaisyhteiskunnassa, järjestötoiminnassa. Siellä miehellä on miehen paikka (johtaa, neuvotella, edustaa ja puuhastella rahojen parissa) ja naisella naisen paikka (laittaa ruokaa, sihteeröidä ja järjestellä kokoussalia). Kun käy kaikenlaisten paikallisosastojen kokouksissa näkee naisia. Ja siellä on jopa puheenjohtajina naisia. Nainen on itseasiassa usein hyvä paikallisosaston puheenjohtaja – pyyteetön, nöyrä ja emännöivä. Valtakunnallisten järjestöjen hallituksissa sukupuolet on aika tasoissa. Johdossa on usein mies. Minulle kerran sanottiin, että naispuoliset puheenjohtajat valtakunnallissa järjestöissä on joko lesboja tai rekkalesboja. Älkää tuohtuko – ottakaa pointista kiinni. Pointissa on näet kansalaisyhteiskunnan lasikaton ydin.

Kansalaisyhteiskunnassa, kolmannella sektorilla, järjestöissä naiset tekevät vapaaehtoistyön ja miehet johtavat, koordinoivat ja suunnittelevat vapaaehtoistyötä. Järjestöissä ei ole tasa-arvosäännöksiä. Järjestöissä ei ole sukupuolikiintiöitä. Järjestöissä nainen ja mies ottavat sen paikan, jonka sosiaalipsykologiset realiteetit heille antavat. Minä en osoita sormella naista, miesta tai järjestöä. Sormeni osoittaa yhteiskuntaan. Miten tuon lasikaton purkaisi? Huonoja viritelmiä olen nähnyt. Monta ihan vaan lasikaton purkamistarkoituksessa tehtyä keskinkertaisen naisen nostoa johtoon olen todistanut. Yleensä seurauksena on ollut sen huomaaminen, että hyvä mies voittaa keskinkertaisen naisen. Ja paluu miesvetoiseen linjaan. Missä ovat hyvät naiset? Ovatko he kaikki järjestelemässä kokoushuoneita ja leipomassa pullaa siellä paikallisosastoissaan.

Voihan kansalaisyhteiskunta.

Yhdeksän vuotta sitten näihin aikoihin olin kohottamalla kättäni väärässä paikassa päätynyt lukiolaisten liiton liittokokouksen periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajaksi. Väänsimme koulutuksen tarjoaman sivistysevästyksen arvoneutraaliudesta pilkunpaikkaa. Sen jälkeen valmistelin liiton tavoiteohjelman kahdesti ja istuin liittokokouksen tavoiteohjelmatyöryhmässä kolmesti. Tuon jälkeen olen ollut vääntämässä ties minkälaisia tavoite- ja periaateohjelmalärpäkkeitä ja puolustamassa aatoksia suuremmissa ja pienemmissä saleissa. Jokunen vuosikokouskin tuli nuijittua. Haksahdin hetkeksi ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntatoimintaan ja toiseksi, pidemmäksi hetkeksi, eurooppa-aatteen parissa puuhastelemaan. Eräs kehitysyhteistyöjärjestökin tuli koluttua aikalailla nurkkiaan myöden. Silti järjestöelimeni henkinen koti on lukiolaisten liiton Varsinais-Suomen piirissä, Oriniemessä vietetyissä viikonlopuissa ja Kellariravintolan kabineteissa. Voi näitä marraskuisia viikonloppuja, joina en ole ehdolla minnekään.

Viime viikolla kävin eduskunnassa. Meillä oli muuan kokoontuminen, mutta se ei ole lainkaan olennaista. Olennaista on se, että samaan aikaan toisaalla siinä talossa Varusmieliitto syyskokousti. Me + ne toi vahvasti mieleen ajatuksen siitä, että siinä ne on taas vanhat kähmyt koolla. Nyt kähmyistä on tullut vain maistereita (tai ainakin melkein), vanhempia, puolisoita. Kunniallisissa töissä meistä ei ole moni. Ei tullut meistä, jotka pöntöissä ravasimme, muurareita, maalareita… meistä tuli veronmaksajien elättejä. Ehkä se ei meille lainkaan huono asia. Kunnialliseen työhän ei meistä monesta ole, niin ajattelin jo aikanaan.

Yhdeksän vuotta sittten näihin aikoihin olin täysillä mukana järjestöelämässä. Yli puolet tästä kuluneesta yhdeksästä vuodesta olen saanut palkkani järjestöiltä. Vuosi sitten lopetin. Koettakaa siis kestää nämä vuodatukset. Ensi vuonna on varmasti helpompaa.

Korkea-asteen duaalimallin molemmilla puolilla on valittu uusi johto vanhan jo riippuneen lihan korvikkeeksi. Kaikenmaailman vipeltäjien joukossa on ainakin kaksi omakohtaisesti loistavaksi havaitsemaani. Onnea Nadjalle ja Mikolle. Pääsette asumaan saman katon alle, vaikka eri liittoihin kuuluttekin. No mutta eihän tämä duaalimalli ole enää niin vakava juttu. Vuosi valtakunnallisen koulutuspolitiikan parissa on varmasti antoisa. Jos jäätte toiseksi niin lupaan lykkiä pakkohoitoon.

Minä en tunge enää papruja salkkuun nahkaiseen. Haikeaa. Tähän aikaan marraskuusta on niin haikeaa. Kaadan lasin sherryä ja muistelen. Päässäni soi Käräjätoimikunnan laulut. Pelottavaa.

Ovat purkaneet maailman ihanimman majoituslaitoksen. Matkustajakoti huone ja aamiainen Kajaanissa on hävinnyt taistelunsa kapitalismia ja kerrostalorakentamista vastaan. Paikka oli pysähtynyt siihen kiirettömyyteen ja lämminhenkisyyteen, joka vaatii kaamiinan, kaakaota ja sen sellaista. Nyyh. Paikalle on onneksi muistosivut: http://www.nettilinja.fi/~pniikko/huone.htm

Kävin tänään Tampereen yliopiston kirjastossa aikeenani lainata Neuvostoliiton perustuslaki (englanniksi). Otin kirjan hyllystä. Olin laittamassa sen lainausautomaattiin, kun huomasin siitä puuttuvan viivakoodit. Jonotin kirjaston tädille. Täti ihmetteli. Ei pitäisi kuulemma olla enää hyllyssä näitä atk-luetteloimattomia teoksia. Pikaluetteloi ja totesi, että viimeksi on kirja ollut lainassa vuonna 1988. Ja tämäkö on se punainen yliopisto?

Ai miksikö lainasin kirjan? No kun Neuvostoperustuslain 47 luku takasi taiteilijoille taiteen vapauden. Siperiassa tai haudassa se perustuslain kirjain varmasti lämmitti taiteilijaa.

Jos tuomioistuimen ratkaisu alkaa “If this were a sci-fi melodrama, it might be called Speech-Zilla meets Trademark Kong.” ja päättyy tuomiolauselmaan “The parties are advised to chill.” ei kyse voi olla pahasta tuomioistuimesta. Tapaus MATTEL, INC. v. MCA RECORDS, INC. (eli kysymys siitä rikkoiko biisi Barbie-girl Mattelin elikkäs barbienuken valmistajan tavaramerkkioikeutta) on ihan posketon. Pisteet kerää Judge Kozinski kirjoittamalla aivan käsittämättömän levottoman tuomion aivan käsittämättömän periamerikkalaisessa oikeustapauksessa.

“BARBIE GIRL
Hiya Barbie!
Hi Ken!
You wanna go for a ride?
Sure, Ken!
Jump in!
Ha ha ha ha!
(CHORUS:)
I�m a Barbie girl, in my Barbie world
Life in plastic, it�s fantastic
You can brush my hair, undress me everywhere
Imagination, life is your creation
Come on Barbie, let�s go party!
(CHORUS)
I�m a blonde bimbo girl, in a fantasy world
Dress me up, make it tight, I�m your dolly
You�re my doll, rock and roll, feel the glamour in pink
Kiss me here, touch me there, hanky-panky
You can touch, you can play
If you say �I�m always yours,� ooh ooh
(CHORUS)
Come on, Barbie, let�s go party, ah ah ah yeah
Come on, Barbie, let�s go party, ooh ooh, ooh ooh
Come on, Barbie, let�s go party, ah ah ah yeah
Come on, Barbie, let�s go party, ooh ooh, ooh ooh
Make me walk, make me talk, do whatever you please
I can act like a star, I can beg on my knees
Come jump in, be my friend, let us do it again
Hit the town, fool around, let�s go party
You can touch, you can play
You can say �I�m always yours�
You can touch, you can play
You can say �I�m always yours�
(BRIDGE)
(CHORUS x2)
(BRIDGE)
Oh, I�m having so much fun!
Well, Barbie, we�re just getting started!
Oh, I love you Ken!”

Ja vain amerikoissa maailma on niin muovinen, että tuo säkeistö vie kirjoittajansa raastupaan. Niin ainakin toivon! Totisesti!