New Peripeteia

Semmoinen puolitoista viikkoa taas meni. Hih. Ajatukset on hieman harhailleet viimeaikoina, mutta jokunen raapustelma on taas tullut kahlattua. Samalla on myös tullut käytyä läpi pino Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Kirjallisuudesta käyvät nekin… lyhytsanaisuus kun ei tunnu olevan siellä valttia.

Dejeant-Pons & Palemaerts: Human rights and the environment
Teos käy läpi ympäristöoikeuden ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta erityisesti ns. ympäristöperusoikeuksien näkökulmasta. Se koostuu substanssi- ja prosessikysymysten käsittelystä ja käsittää noin 250-sivua pitkän referaatin keskeisistä kansainvälisen ympäristöoikeuden instrumenteista. Ympäristöperusoikeus on eräs vaikeimmin konkretisoitavista ihmisoikeuksista, sillä IHMISoikeuksien ja YMPÄRISTÖoikeuksien yhteensovittaminen törmää helposti siihen ongelmaan, että ensinmainitut ovat luonteeltaan antroposentrisiä ja jälkimmäiset ekosentrisiä… ja (ympäristö)etiikkaa pohtineet voivat kertoa, että nuo näkökulmat eivät aina sovi (helposti) yhteen.

Raija Hanski & Markku Suksi: An introduction to international protection of human rights. A textbook
åbo Akademin ihmisoikeusinstituutissa työstetty artikkelikokoelma toimii erinomaisena johdatuksena ihmisoikeuksiin. Tässä on sellainen perusteos, joka melkein pitäisi hankkia kirjahyllyyn. Vaikka toiset artikkelit ovat toisia parempia, on yleiskuva erinomainen.

H.G. Wells: Maailmojen sota
Wells on jäänyt jotenkin huonosti luettujen scifistien joukkoon. Löysin teoksen uuden Kaubamajan kirjaukaupasta Kaubamajan avajaistarjousten joukosta ja ostin. Ahmin sen käytännössä yhden päivän aikana. Aikas addiktoivaa kamaa siis. Yllättävän hyvin Wells on kyennyt 1800-luvun lopulla kirjoittamaan tänäpäivänäkin uskottavalta tuntuvaa kuvausta marssilaisten höykkäyksestä maahan. Vakuuttava teos, joka puolustaa hyvin paikkaansa (ja kirjailijansa paikkaa) maailmakirjallisuuden huippujen kaanonissa.

Saisin äänestää nyt syksyllä kaksissa ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa ja yhdessä ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan edustajistovaalissa. SYL tarjoaa nettisivuillaan vaalikoneen… ja minäkin sitten menin täyttämään sellaisen.

HYY:n osalta kone sanoo, että pitäisi äänestää seuraavia:

1. Rahkola, Joonas

2. Koivunen, Henri

3. Tiusanen, Johannes

4. Ahonen, Minna

5. Hemminki, Ulla

Ja sitten kone sanoo, että seuraavat sankarit ovat kauimpana aatoksistani:

Langinauer, Christine

Hovi, Kimmo R. M.

Linnanvirta, Reima

Lehtiniemi, Tero

Väkeväinen, Ville

TAMY:n vaalien osalta kone suositti seuraavia:

Pohjamo, Katri

Ikäheimo, Hannu-Pekka

Marjamaa, Patrik

Mäntykoski, Tuomas

Ekman, Henna

Ja sitten sen mukaan seuraavien kanssa jaan vähiten ajatuksiani:

Hölli, Elina

Uusitalo, Jani

Lehtonen, Jussi

Lahtinen, Jarno

Tikka, Juhana

Sangen vieraita sankareita ovat he, joita pitäisi äänestää. Että sellaista. Kuinkakohan korkeaksi äänestysinto tällä kertaa nousee. Viime kerroilla se ei ole kovin korkea ollut – joskin kirkollisvaaleja suurempi. Itse taidan olla väärässä maassa käymään uurnilla, joten nukkuvien puolueelle taitaa ääni mennä, vaikka sinällään lukeudun jopa (valtiollisten vaalien) äänestyspakon kannattajiin.

Vielä hauskempaa kuin vaalikoneiden täyttäminen on ystävien, tovereiden ja kylänmiesten sekä ennen kaikkea hörhöjen puolituttujen vastausten katselu (…ei en minä teidän selityksillenne ole koskaan kuitenkaan nauranut… en varsinkaan silloin, kun eurovaalien alla päivitin työkseni vaalikonetta). Tässä siis muutama potentiaalinen kaiffari: Juha (Turku), Reeta (Turku), ex-kämppikseni Marika (Turku), Laura (Turku), Aino (Helsinki), Jussi (Helsinki), Vilja (Vaasa), Hanna-Leena (Vaasa), Anna-Maria (Tampere), Petja (Kuopio) …

Päivitystahti vain epäsäännöllistyy… hyi minua! Ostin vihdoin kirjakaupasta Vaino Vahingon näytelmiä Mängud ja kõnelused kokoelmassa. Pitänee kai alkaa kohta sanakirja kourassa sitä lueskelemaan, mutta sitä ennen taas parin viime viikon kirjapinoon:

Hurst Hannum: Guide to international human rights practice 2nd edition
Hannumin teos on yleisesitys ihmisoikeuksien kansainvälisen valvontajärjestelmän käytäntöön. Ota on käytännönläheinen ja kohderyhmänä on valituksia mahdollisesti rustaamaan joutuvat. Sopimusten hienouksiin mennään hieman tavanomaista oikeustieteellistä esitystä yleispiirteisemmin. Kirjan parasta antia on check-list, jonka avulla kykenee ratkomaan kysymystä oikeasta valituselimestä.

P. van Dijk & G.J.H van Hoof (ed.): Theory and Practice of the European Convention on Human Rights
Massiivinen 900-sivuinen teos on kieltämättä kaikkea muuta kuin suppea yleisesitys. Se esittelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamat oikeudet, oikeudenkäyntiprosessin ihmisoikeustuomioistuimessa ja sopimuksen yleisen kontekstin suhteessa sopimusvaltioiden käytänteisiin sekä kansainvälisiin käytänteisiin. Kotoinen Matti Pellonpään kirja ihmisoikeussopimuksesta ja sen artikloista tuntui kuitenkin kotoisammalta.

Steve Peers & Angela Ward: The EU Charter of Fundamental Rights. Politics, Law, Policy
EU:n perusoikeuskirja tuntuu saavan yhä enemmän huomiota toisaalta ihmisoikeussopimuksia ja toisaalta yhteisöoikeutta käsittelevissä teoksissa. Tämä teos on johdatus perusoikeuskirjaan. Kasan artikkeleja sisältävän kirjan parhaat artikkelit olivat ympäristöperusoikeutta (art. 37) ja ihmisoikeuksien suhdetta jäsenyyteen (TEU:n art. 7 ja 49) käsittelevät artikkelit.

Harold Pinter: Plays II
Yliopiston kirjastosta käteeni tarttui tuoreen Nobelikon näytelmäkokoelma, joka sisälsi näytelmät the Caretaker, the Collection, the Lover, Night School, the Dwarfs. Pinter oli jäänyt minulle jotenkin vieraammaksi näytelmäkirjailiksi, joten sinänsä ihan hyvä oli kahlautua hänen tuotantoonsakin. Parasta antia oli the Caretaker, jota käsittääkseni yleisestikin pidetään ainakin yhtenä P:n parhaista.

Joachim Sanden: Introduction to International Environmental Law
Saksalaisen professorin Tartossa kirjoittama suppea yleisesitys kansainväliseen ympäristöoikeuteen oli kuin luentomuistiinpanoja painetussa muodossa. Reilut satasivua käsittänyt lärpäke herätteli enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Käsikirjaksi tai vastaavaksi tästä ei ole, mutta johdatteluksi aihepiiriin teos kai soveltunee.

Patricia Birne & Alan Boyle> International Law & The Environment
Jos Sandenin teos oli lärpäke, niin sitä ei tämä yli 500-sivuinen pienellä painettu järkäle ollut. Teos uppoutui kansainvälisen ympäristöoikeuden syövereihin paikoin liiankin tarkasti. Tämän liiallisen tarkkuuden lisäksi lukemista häiritse se, että teos oli jo 13-vuotta vanha. Sitä kyllä huomasi maailman kirjan ja sen esittelemien dokumenttien ympärillä muuttuneen.

Olen muutamalla sähköpostilistalla, joiden kautta etsitään säännöllisesti harjoittelijoita ulkoasianhallintoon, kv-organisaatioihin ja muihin mediaseksikkäisiin kv-tehtäviin. Lähes poikkeuksetta nuo hyvinkin vaativaa ja käytännössä itsenäistä työpanosta sekä korkeaa asiantuntemusta vaativat työtehtävät kaipaavat tekijäkseen palkatonta harjoittelijaa. Absurdia. Välillä tuntuu, että eräät tahot elävät (sivarien lisäksi) palkattomilla harjoitteluilla.

Vielä absurdimpaa on se, että noille palkattoman harjoittelijan paikoille riittää ottajia – välillä tuntuu, että niistä paikoista jopa kilpaillaan. Olen saanut olla useammassa organisaatiossa rekrytoimassa ihmisiä osin kv-tehtäviä sivuaviin asiantuntijatehtäviin… tosin matalapalkkaisiin ja kotimaahan sijoittuviin. Ja noissa rekrytointiprosesseissa posti on kantanut työpöydälleni liki loppumattoman pinon (useita kymmeniä, kerran liki sata) sellaisia työhakemuksia, joissa kv-politiikkaa tai kv-suhteita lukenut tyttö (ihme ja kyllä lähes kaikki ovat olleet naispuolisia) on cv:nsä mukaan työskennellyt lähinnä vain ko. palkattomissa harjoitteluissa… ja mikä absurdeinta tämä palkattomien harjoittelujen kierre on jatkunut vielä maisterintutkinnon jälkeiseinäkin aikana (ja joskus jatkuu vielä hakuhetkelläkin, ellei henkilö ole sitten siirtynyt koulutustavastaavista palkattomista töistä esim. palkalliseksi kassaneidiksi). Meikäläinen alkaa kohta olla hyvinkin huolissaan suomalaisen kv-alan koulutuksen volyymista. Erityisesti Tampereen yliopiston ja Lapin yliopiston kv-suhteiden opiskelijoiden sijoittuminen palkallisiin ja koulutustavastaaviin tehtäviin näyttää minun subjektiivisten kokemusteni perusteella sangen heikolta. Saattaa toki olla, että näkökulmani on vino.